Eteenpäin on kuitenkin mentävä ja taakseen on turha vilkuilla, se on mennyttä!

En oikein tiedä mistä aloittaisin , on niin kauan aikaa kun viimeksi kirjoitin. Tarkoitus ei missään vaiheessa ollut pitää näin pitkää taukoa laihdutuksessa, jotenkin vaan olen ajautunut tähän. Suurimmaksi osaksi kaikki mehut on vienyt työ. Sillä saralla alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Vaikkakin olen kauan odotettujen
ja uusien haasteiden edessä alkaa työ hieman jo normalisoitumaan.

Reilu kuukausi sitten sain itseäni niskasta kiinni ja sain varattua ajan valmentajalle. Olin miettinyt sitä lähes koko ajan mutta en vain saanut aikaiseksi. Olimme myös sopineet että hän tekee minulle liikuntaohjelman ja ennen sen aloittamista sovimme, että teemme kuntotestin jonka perusteella selvitämme nykykuntoni tilan. Siten saisin juuri minulle sopivan liikunta ohjelman.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä. Liukastuin reilu pari viikoa sitten töistä kotiin palatessa ja loukkasin molemmat jalat, lähinnä polvet. Ensin ajattelin että kyseessä on pikku liukastuminen ja kipu hellittää. Ei se kuitenkaan hellittänyt vaan paheni iltaa kohden, pakko oli käydä lääkärissä kun en pystynyt enää kävelemään. Sain avukseni kyynärsauvat ja niiden avulla olen kävellyt siitä lähtien. Sen jälkeen on ollut useita lääkärikäyntejä, lisätukia ja eilen kävin magneettitutkimuksissa. Diagnoosin saan vihdoin tällä viikolla.

Tiedän että laihduttaa voi ilman liikuntaakin ja aion varata uuden ajan valmentajalle heti kun pääsen liikkumaan paremmin. Ja missä vaiheessa olen nyt kun olen tavannut valmentajan viimeksi alkukesällä? Mukanni on edelleen muutamia lisäkiloja kesän jäljiltä. En ole syönyt tarpeeksi terveellisesti ja monipuolisesti viimeaikoina ja olen syönyt aivan liian paljon sokeria.

Eteenpäin on kuitenkin mentävä ja taakseen on turha vilkuilla, se on mennyttä! Palailen mahdollisimman pian uudesta alusta!

Mukavaa viikkoa!

Niina